Kasvattajaäiti kävi taas ihmettelemässä meidän nopeaa kasvuamme. Painomme nousee noin 100 grammaa päivässä, hui! Mutta kyllä meille ruoka maistuukin. Hampaamme iskevät kaksijalkaisten tassuihin, ja vähän väliä ne sitten päästävät korkeita ääniä. Se ottaa meillä korviin, ja puraisemme niitä vielä kovempaa, jotta ne olisivat hiljaa.Saimme jokainen myös jotain keltaista pahanmakuista tahnaa kitalakeemme, yäk. Joistakin madoista puhuivat, eihän meissä sellaisia ole. Ainakaan tuon annoksen jälkeen.
Olemme aika lailla laajentaneet jo reviiriämme, ja osaamme karata aitauksestamme oven jäädessä auki. Täältä tullaan, elämä!
Yksi siskoistamme haluaa vielä oman kodin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti