maanantai 5. joulukuuta 2011

Jälleennäkeminen

Terveisiä koiratarhasta. Sain vihdoin Fannin ja pennut kotiin. Voi sitä jälleennäkemisen riemua. Sekä Fanni että minä heilutimme häntää viisi tuntia, mikä on korkein sallittu aika ihmiselle. Sen jälkeen tulee kuulemma selkävaivoja.

Olemme nyt muutaman päivän totutelleet kennelelämään, vaikka eihän tämä oikeasti kennel ole. Ritva varoitteli, että tulevat viikot asumme navetassa. Onneksi siitäkin on kokemusta mummola-ajoilta.

Mutta tämä ei vaikuta vähimmässäkään määrin navetalta. Edes ammuntaa ei kuulu. Pientä vikinää vain silloin tällöin.

Suurin yllätys on ollut se, miten vaikea pentuja on kuvata. Eiväthän ne ole hetkeäkään paikoillaan. Tärähtäneitä otoksia on pitkä sarja, enkä viitsi niitä tähän blogiin liittää. Ritva on aika mestari pysäyttämään hetkiä koiranelämästä.

Sain Ritvalta lainaksi pentuaitauksen. Tarpeen on. Ei tarvitse kontata pöydän alla etsimässä karkulaisia.

Ostin pissa-alustaksi ensin eläinkaupasta Abri softeja, mutta ovat aika kalliita. Sitten hoksasin soittaa apteekkiin ja kysyä, olisiko heillä jotain vastaavaa. Löytyi Tena poikkilakana. Se on niin iso, että peittää hyvin naperoiden "pihan". Samaan tilaan meni kolme Abria. Niin ja nämä ihmisten alustat ovat paljon halvempia kuin koirien. Ja kuivavat silmänräpäyksessä. Siitäpä vinkiksi.

Huomenna tulee ensimmäinen perhe katsomaan pentuaan, jonka he nimesivät Bellaksi. Meille jäävä lapsukainen on Effi. Nimi on kreikkalaisen tytön. Kaisa, vuosikaudet Ateenassa asunut, valitsi.

Leena


VAPAANA YKSI NARTTUPENTU!