tiistai 28. lokakuuta 2008

Koditon tyttö


Yksi tyttöpentu etsiskelee vielä uutta kotia. Tällä välin, kun velipojat ovat jo omilla nurkilla, neitokainen saa erityistä huomiota lauman keskuudessa: jopa Teri-mummu on innostunut leikittämään lapsenlastaan.

Elma-äiti piipahti moikkaamassa nuorikkoaan velipoika-Jasun kanssa sunnuntaina. Tyttö juoksi suoraan äitinsä nisiin kiinni – ja puraisi vähän liian lujaa naskaleillaan, joten Elma-maman maitobaarissa oli tuokion kuluttua pienenpieni verivana.

Nuori amstaffineiti joutuu lauman nuorimpana alistumaan muille koirakavereilleen. Etenkin luu-päivällisillä murahduksiin on suhtauduttava perääntymällä ja etsittävä toisille kelpaamaton luu.

Pikkumissi taitaa luoksetulon jo varsin mallikkaasti, kun kutsun sitä pihamaalta. Pissimiset tehdään useimmiten ulos, vaikka syysnurmi onkin inhottavan märkää. Aika rientää ja tyttären jalat kasvavat huimaa vauhtia: enää eivät maistu vedessä liotetut nappulatkaan!

lauantai 18. lokakuuta 2008

Ikää kahdeksan viikkoa


Osa pennuista on matkannut uusiin osoitteisiinsa, mutta osa jäi vielä varttumaan ja odottamaan omaa isäntäväkeään. Jokainen pennunhakumatkalla jo piipahtanut perhe sai laukkuunsa pussillisen tuttua nappulamerkkiä, jota nuoret vipeltäjät olivat tottuneet syömään. Pentupaketti sisälsi myös paksun pinkan kirjallisia kasvatusohjeita sekä koulutuksessa käytettäviä niksejä.

Jäljellä olevia naperoita leikittävät edelleen kooikerhondje Sinkku, cavalierit Pretty ja Rölli sekä isoäiti Teri. Luovutusiän myötä uusien pentujen omistajiin pidetään kuitenkin tiivistä yhteyttä, jotta jokaisen amstaffijuniorin elämänalku olisi turvattua ja vaivatonta.

Vapaana yksi narttupentu. Lisätietoja Ritvalta: yhteystiedot löytyvät Chirpy-kennelin internetsivustolta.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Seitsemäs viikko


Hirvenpää-sembalot ohitse. Kylläpäs barffaaminen näyttää olevan luissa ja ytimissä – vaistonvaraista toimintaa.

Pennut pääsivät ensimmäistä kertaa auton kyytiin. Matka sujui hiljaisuudessa, vaikka kävimme aivan Ruotsin puolella asti. Kaaran keula ei tällä kertaa suunnannut Ikeaan, vaan haimme velipojan Elma-äiteen suojista mukaan, mikrosirutusta varten.

Toivottavasti uudet nimipannat pysyvät jokaisen kaulassa. Syyspäivä oli kaunis ja lämmin: cavalierit ja kooikeri opastivat naperoita uinnin alkeisiin lähilammikolla. Vesi on elementtinä mitä monipuolisin, sillä kuukauden päästä voi ehkäpä tepastella jo jäätä pitkin... Ken voi, ken ei?

Uudet kodit häämöttävät lauantaista alkaen. Pennut matkaavat perjantaina autokyyditse Kemistä Kajaaniin – autoilu tullee tutuksi 300 kilometrin voimin.

Uros- ja narttupentu etsivät vielä omaa kotia!

Pienet amstaffiherrat: