sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Etä-äitiydestä


Olen kännykkä-äiti. Ritva, kasvattaja, otti armollisesti meidän Fannin synnyttämään Kemiin. Se ei kai luottanut meihin, no en minäkään olisi.

Tätä etävanhemmuutta on vain vaikea kestää. Katselin tuossa jo junavuoroja Tampereelta Kemiin. Kaisa-tytär sai onneksi pidettyä mua hännästä kiinni, uhkasi teipata mut tuoliin.

Fanni, Ritvan kasvattama, synnytti viisi pentua, kaikki tyttöjä. Työkaveri totesi siihen, että lottovoitto. No sillä onkin kennel.

Ritva oli ensin valinnut Fanni-cavalierille jonkin Sampo-nimisen pikkupojanrääpäleen. Fannihan ei sille suostunut edes häntäänsä siirtämään sivuun. Mutta sitten tuli se umpi-ihana Rölli, ja homma taisi olla hoidettu saman tien.

Olen innoissani tästä yhdistelmästä. Fannissa olisi varmaan ollut ainesta agilityyn, mutta se on mulle ihan vieras harrastus. Olen kasvattanut kuusi koiraa, mutta käyttänyt vain näyttelyissä. No nyt taitaisi olla maan parhaita agilitypentuja. Röllihän on siinä jo vanha tekijä.

Niin se kännykkä. Ei, Fanni ei ole vieläkään oppinut puhumaan puhelimessa. Mutta Ritva onneksi lähettää mulle päivittäin kuvia. Melkein kuin olisin itse paikalla.

Ritva toivoi silloin joskus pari vuotta sitten, että häneen pidettäisiin yhteyttä ainakin pentuajan. Meillä pentuus taitaa kestää vuosia. Siitä on tullut ihan oikea ystävä, ja vielä ihana sellainen.

Leena Kymäläinen

Ei kommentteja: